Niisk

Joo, turha sitä on yrittää suurempia voimia vastaan taistella. Maanantai meni töissä, ei normaalisti, mutta meni kuitenkin. Sisulla. Tiistaina tulin töihin ja olin vielä aamutuimaan varma, että kyllä tämä tästä. Mutta niin vain kävi, että lähdin puoliltapäivin kotiin ja loppuviikko onkin oltu ihan taju kankaalla ja kipeänä. Kipeänä oleminen ottaa pannuun, mutta se rahan menetys ottaa myös. Ihan tosi.
Luulin sairastavani sitkeää mutta tavallista flunssaa, mutta kyllä oireiden perusteella on influenssa menossa. Kuumetta, lämpöä, päänsärkyä, hapenottokyvyttömyyttä, siis räkää, enemmän kuin kroppa antaisi myöden ja keuhkot ovat kipeänä. Olen lääkinnyt itseäni niin paljon kuin uskallan. Ja onneksi pojan sai vihdoin hoitoon, niin saan edes ylipäätään levätä paikoillani vähän aikaa. Tämän taudin sairastaminen pienen ihmisen kaitsemisen ohella nimittäin ei käy laatuun. Olen todellakin kipeä. Sitä on ehkä vähän äimänäkin, kun ei aikuisiällä ole aikoihin näin pahasti sairastellut. No, oikeastaan tämän inhottavuusluokan taudit (sisältää norovirukset yms.) on kaikki tulleet pikkumiehen aikana.. Ne on vaan mukavasti unohtanut tässä tiimellyksessä!
Kyllä kai tämä edistyy tästä johonkin suuntaan, toivottavasti hyvään. Sillä aikaa voi kuunnella kaipausmusiikkia. Tämä laulaja vie mennessään jonnekin lämpimään: Ana Moura, Leva-Me Aos Fados.