.. ja jonkun asteen saamattomuuden ahdistus. Katselen näitä muiden ihmisten kauniita kuvia kauniista kodeista, kauniista elämistä. Ja haltioidun, ja samalla taitaa oma elämäni ja kotini jäädä vahingossa jalkoihin. Olen kiinnostunut täydellisestä, mutta minun täydellisyyteni ei ole suinkaan virheetöntä. Huolestun jo hieman koska jok pakkomielle minullakin taitaa olla. Kotia olisi laitettava ja näen vain keskeneräiset ja epämääräiset kohdat. Ja lian. Ja koiran karvat.
Aika lapsen kanssa on mukamas puuduttavaa välillä, vaikka se on lapselle ainutkertaista. Kuinka voin olla näin kauhea..
Voih. Hetken rauha saattaisi auttaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti