Puhdistus

Jerisjärvi, 2008. Joulumyyntiin tämäkin.

Viimeksi kirjoittamani teksti oli pitkään tuossa julkaistuna, mutta se ahdisti niin paljon että päätin poistaa sen että pääsen eteenpäin. Kiva! Nyt voi taas vapaasti naputella!
Työstän pikkuhiljaa joulumyyntiin galleriaan tulevia töitä. Pientä lisää vaan omaan taiteelliseen työskentelyyn, ei mitään isoa. Hinnatkin kuulemma pitää olla pienet! Mutta kiva tehdä jotain (pientäkin) näkyvää.

Galleriahakua olen tehnyt ja sitä pitäisi jatkaa. Samoin apurahahakemusta. Syytä olisi, sillä suunnitelmia on melkoisesti ja ne pitäisi saada toteutettua. Näyttelytöitä ensi syksyä varten olen saanut tehtyä. Ensi keväänä kun pitää pistää hetkeksi (!) jäihin. Mutta nyt vielä on mahdollisuus. Pitää siis takoa kun rauta on kuuma.
Piirtämishinku on myös kova. Se ei ota talttuakseen. Ihanaa.

Aatelmia

Piilossa

Hiljaksiin tulee kirjoiteltua. Se tarkoittaa että elämä on kaikkea muuta kuin hiljainen. Alkukeväästä työpuoli oli olematonta. Silloin unelmoin työnteosta! Nyt, kun työtä on tarpeeksi ja liiaksikin, unelmoin vapaapäivästä. Miksi aina vapaan hetken koittaessa unohdan mitä olin suunnitellut tekeväni? Levoton sielu lienee kirjoittajalla olevan. Kaipuu toisaalle, toiseen tilaan ja aikaan. Ehkä jonkun sortin nostalgikko kyseessä myös. Ennen kun kaikki oli paremmin? Toisaalta, kun on hyvä fiilis (usein nykyisin ja aiemminkin kuitenkin on ollut), niin unelmoin myös tulevaisuudesta. Sitten kun -elämä on minulle kovin tuttua. Osaisipa sitä vaan nauttia tästä ja nyt. Juuri tästä päivästä, hetkestä ja sekunnista. Miltä tämä hetki ja paikka tuntuu, mitä näen juuri nyt ympärilläni. Sen pitäisi olla niin paljon ja tarpeeksi, ettei tarvitsisi haikailla menneeseen tai tulevaan.

Paljon olen saanut aikaiseksi tiiviissä tahdissa. Silloin vain huomaa, että kun keskittyy yhteen tai kahteen asiaan, niin kolmas ja neljäs jää vähemmälle huomiolle.

Oli ihanaa katsella lähietäisyydellä kun poika leikki pikkuautoilla. Ja ihana kantaa sylissä, kun haen hoidosta. Pussailla posket ja suun. Sitten odotellaan bussia yhdessä ja luetellaan autonmerkkejä. Kun päästään bussiin niin alamäessä poika huutaa kovaa"Täältä tullaan!". Ihana poika minulla on. Miten lie löytänyt juuri minun syliini!

Kevätruuhka

Eksynyt bambi

Jotenkin siinä vain käy niin. Kevät pukkaa päälle ruuhkan, kiireen, työsuman, planetaarisen ilmiön, jossa työt kasautuvat. Heikompihermoinen kaatuisi kumoon, mutta minä koitan sinnitellä.
Aamu alkaa 06.45 ja siitä kevyt aamiainen ja suoraan koiralenkille. Hyppäys bussiin vinkattuani pojille heipat. Bussista junaan, töissä puoli ysin maissa. Samanaikaisesti uuden myymälän asioita ja niitä varsinaisia töitä. Sitten myymälähommat jäävät varsinaisten hommien alle ja työpäivä jatkuu keskustassa n. klo15 asti. Siitä junaan ja puhelin korvalla hoitelen myymälään liittyviä asioita. Haen pojan hoidosta ja koitan keskittyä häneen. Puolella silmällä tai kädellä joutuukin hoitamaan työasioita, joiden piti loppua keskustassa klo 15. Puhelut, sähköpostit, ruuanlaitto ja imurointi sekä koiranlenkitys sujuu lähes samanaikaisesti. Kun siippa tulee kotiin, hoidan kokonaisella kädellä kesken jääneet asiat. Kunhan poju on saatu nukkumaan alkaa toinen työpäivä, n. klo 21.30 jälkeen ja jatkuu 24.00 tai 01.00 asti, jolloin kaadun sänkyyn. Herään ainakin kerran pikkumiehen pyrkiessä meidän väliin. Jos levoton yö, niin herään ainakin 4 kertaa. Aamulla ylös jälleen 6.45. Ei kauhean kauan jaksa näin, mutta nyt on pakko. Ilmeisesti..
Olisi kiva olla joskus metsäneläin, vaikka bambi, jolla ei ole muuta tekemistä kuin nukkuminen ja ruuan hankinta. Ainiin. Sen takiahan minä tätäkin päivää pyöritän. Että saisi nukkua oman katon alla ja hankkia syötävää itselleen ja perheelleen.. Pah.

Painetta kattilassa



Hekuma-sarjaa

 Taas lähestyy yksi deadline, jonka haluaisin kohdata täydellisenä. Tai niin täydellisenä kuin mahdollista. Hoidan aina omat free-kuvaustyöni niin hyvin kuin taidan ja murehdin pitkään jos jotain en saanut onnistumaan 100%:sti. Joskus työasioissa voisi vähän keventää otetta. Silloin kun teen ihan omia taiteellisia projektejani, löysäämisvaihetta en tunne ollenkaan. Silloin taotaan ihan kunnolla ja viimeisen päälle. Mitään ei saa jäädä puolitiehen ja teen asiat niin hyvin kuin vaan taidan. Viime aikoina, kun kaipuu omaan tekemiseen on vaan kasvanut, ja osaan arvostaa omia (taiteen) työskentelyhetkiäni entistä enemmän, pyrin vieläkin parempaan. Kaikki on harkittua ja hyvin toteutettua. Mietin vaihtoehtoja, ja millit on ojennuksessa.
Pari viikkoa sitten oli hyvä putki päällä omien juttujen suhteen; kirjoittaminen, oman työn esittely meni hyvällä draivilla. Nyt kun työt ovat alkaneet arkena ja iltaisin hosaan free-kuvauksiin liittyviä töitä, on vaikkea saada sitä draivia taas päälle. Vaikka juuri nyt sitä tarvittaisi. Olisi näytön paikka ihan käden ulottuvilla. Tarkemmin ottaen viikon päästä. Tiedän että tarvitsisin pari tyhjää päivää, etttä pystyisin keskittymään. Päättämään mitä esittelen ja tietysti rakentamaan sen portfolion loppuun. Tosiasiassa minulla ei taida olla sellaisia päiviä. Täytyy yrittää keksiä jotain järjestelyjä.

Arttua!



Uusinta arttua..

 



   Sinikantisessa valkeasivuisessa kauniissa muistikirjassani lukee: Hei! Arttua vaan hölmö! Älä sinkoile!

Se on kyllä paras elämänohje mulle. Unohdun tekemään ihme juttuja, myös ihan ammattimaisia töitä, jotka ei kuitenkaan tuo mitään (ainakaan siis rahaa) vain vie mun ajan. Innostun jostakin käsittämättömästä ideasta, yleensä sellaisesta joka ei ole ihan mun alaani, jossa täytyy siis opiskellla ensin esim. kokonainen elintarvikealan koulutus kirjekurssilla ja sitten tajuan etten pysty kaikkeen. Minäkään! Onneksi muistan aina silloin tällöin katsastamaan muistikirjaani. Siellähän se olennainen on jos ruukaa unohtumaan. Kiitos minä, että olen joskus tajunnut kirjoittaa nasevan elämänohjeeni ylös!
Nyt sinkoan hakemaan jälkikasvuni hoidosta.

Kiirettä pukkaa

Kun ei huomioi kaikkia eräpäiviä ja deadlineja, tulee kiire. Luonnollisesti. Tällä kertaa (kuten aina muulloinkin) aion puristaa kasaan taidetta. Puristetaidetta. No ei sentään. Perjantaiksi 8kuvaa sähköiseen hakuun + tietysti esittelyä työskentelystä. Ja ensi viikolle kuun vaihteeseen parit hakemukset. Pidän peukkuja että onnistun parhaani mukaan!

Vihdoin suht terveenä

Vaikka vielä tänään ystävä kysyi puhelimessa, "oletko kipeä?"
Aika sitkeä on tämä flunssa ollut. Kuumeetonta ollut jo pitkään, mutta tätä nuhaa riittää. Yskä on sentään aikalailla hellittänyt. Pojalla tuli korvatulehdus ja toinen virus vielä entisen seuraksi, joten kotona oltiin pitkään ja hartaasti. Nyt on anoppi hoitamassa poikaa ja minä siis teen työtä kuin mikäkin. Välillä täytyy pitää pieni paussi ja kirjoitella vähän ja katsoa niitä ihania kuvia ja kaikkea kivaa muiden blogeista ja mm. täältä. Hesarissa oli juttu, ja voi voi. Ihania kämpsyjä ja sisustuksia. Inspiraatiota ja masennusta aiheuttavaa: hieman ristiriitaista! Oma koti kun on ihan kesken. Mutta ei nyt mietitä sitä, vaan iloitaan että ollaan suht terveitä ja vietetään naistenpäivää! Huomenna juhlitaan sitten vähän miehen synttäreitä! Onnea meille kaikille!

Yksi ihanimmista kuvista! Mieheni ja pikku-Theo Malmössa sata vuotta sitten, eli n.2003!