Olipas hyvät Taikin myyjäiset. Harmi vaan että olin poikasen kanssa liikkeellä niin ei ihan kaikkea ehtinyt ajan kanssa tutkailla. Mutta kertakaikkisen houkuttelevaa pikku- ja isoakin kampetta.. Mukaan tarttui juliste. Sellainen kiva kalenterijuliste. Kaunis!

Laulamassa

Kävin tänään harrastamassa mukavia asioita, eli laulamassa. Harvinaista herkkua, joka ei aina ihan suju, mutta joskus kuitenkin. Seura on mukavaa ja saa olla oma itsensä. Tällä kertaa meitä oli kolme musikanttia. Yleensä kaksi. Menee kumminkin. Jos saan yhden hyvän sävelen ulos tunnin aikana, olen yleensä onnellinen. Silloin joku on toiminut!

Minille miniä

Tämän haluaisin niin kovasti poikaselleni ostaa joululahjaksi. Se on niin ihana. Käypä lahja kyllä myöhemminkin, kun ymmärtää asioista.. Kun ei edes kerhossa käydä, vaikka tarhassa pian kuitenkin. Vaikka voihan olla että tästä tulisi se paras asia ikinä! Ehkä keltainen, tai musta.. pitää tiirailla värejä.

Ei mitään mustaa, vaan valkoista!

Niin, eilisestä asti on tullut lunta niin, että morkoonit soi! Valkoinen on kaunista, käytännössä se kyllä vaikeuttaa arkea aika paljon. Vaunujen lykkimisestä on tullut bodauslaji, eritoten kun auraajat heräilevät vasta myöhemmin meidän kulmilla. Ja tänään liikehditään bussilla, sillä anoppi tuli reissultaan ja vei kakkosauton meiltä. Koitin ehdottaa että siippa hankkisi jonkun koslan alleen ja jättäisi perheauton meidän kotikavereiden käyttöön..

Talvi on näemmä tullut niin yllättäen (!) että aurinkovarjokin on jäänyt kuistille kesänviettoon..

Talvista ja jopa jouluista tunnelmaa luovat kuitenkin ihana syklaami lähikaupasta..



..ja elämäni toisen villapuseron kutominen (ensimmäinenkään ei tosin vielä valmis..)



Huolia ja murheita

Marraskuu on musta kuin meidän koira

On varmaan sata kertaa todistettu, että tämä pimeä vuodenaika on erityisen otollinen huolestumisille, murheille, suruille ja masennukselle. Onhan sitä tutkittu. Mutta silti se tulee aina yllätyksenä, että marraskuussa ahdistaa. Joko henkiset asiat, fyysiset, konkreettiset tai sitten unelmat tai oikeammin niiden saavuttamattomuus. Itse ole niin valon ihminen, syntynyt loppukeväästä, joten tuntuu että herään eloon kun kevät alkaa sarastaa.
Tällä kertaa ei mennä ihan pohjamudissa mutta huolet painaa kuitenkin. Rahatilanne on.. huolestuttava (siististi sanottuna) ja erityisesti omien töiden tekemättömyys ahdistaa, ajanpuute kaikenlaiseen tekemiseen pistää vähintään otsan rypylle ja mielen myös. Vaikka koittaisin tehdä kuinka paljon muutoksia elämässäni (niin paljon kuin tässä tilanteessa pystyy) niin en pääse toteuttamaan itseäni omien töiden parissa. Töiden ja harrastusteni. Tämä on sellainen elämänvaihe joka ei salli mitään itsekkyyttä. Ei edes sitä tervettä.. Joku fiksu ja viisas sanoisi tähän että aika aikaansa kutakin..

Valoa

Kuva: Habitat

Olen sunnitellut hankkivani uusia valaisimia. Jossain vaiheessa. Toivottavasti piankin! Marraskuinen koti on niin pimeä! Pari uutta ehkä. Ikea on joskus hyvä, mutta en oikein pidä aina niiden mittasuhteista. Tuntuvat isoilta ja kolhoilta joskus. Muutamaa lattiavalaisinta olen ihastellut, mutta en vielä ostanut. Sen sijaan ajattelin kääntyä Habitatin puoleen. Makkariin voisi tulla tuo Auckland, joka on vain kertakaikkisen simppeli ja .. valkoinen! Lisäksi niillä on siellä ihana kiveä muistuttava iso mattapintainen lattiavalaisin, mutta en löytänyt kyllä kuvaa sivuilta. Pitäisi kai ostaa ja kuvata se sitten kotona!

Pipoa ja hanskaa

Henkkamaukalta löytyi E:lle uutta lämpöistä pipoa ja tumppua. Ei ollut hinnalla pilattu, joten otettiin mukaan. E:n mielestä pipon tupsu oli parempi leikkikalu, kuin pipon koriste..

Iseille!

Olkoon matkanne iseinä onnellinen, vastuullinen ja elämyksellinen. Kunpa kaikilla iseillä olisi yhtä suuri sydän kuin oman poikani isällä. Sydän!

PIMEÄÄ!

Kertakaikkisen pimeää ulkona. Kun vielä alkaa pudotella jäisiltä tuntuvia pisaroita mustalta taivaalta niin avot! Heijastin täytyisi keksiä mustalle koiralle, mustasta taluttajasta puhumattakaan. Onneksi vaunuissa sentään on hauska Hattivatti-heijastin jonka löysin viime talvena Stockalta. Näyttää lukuisille autoilijoille että tienreunalla kuljetaan..

Mieli ei onneksi ole ihan näin musta kuin tämän päivän pimeys. Alkaa tuo joulu nostaa päätään ja minulle se on ainakin yksi valon juhla tänne synkkyyteen. Lahjoja, syötävää, juotavaa, valoa, kynttilöitä, pehmeää ja mukavaa.. Jos hiukkasen luntakin saataisiin vielä.

Ai niin yksi kumma asia bongattiin tänään kaupungilla: Forumissa keskustassa käveli nuori teinityttö, jolla oli käsissään keltainen käärme. Siis oikea. Muina naisina vaan väkijoukossa. Uih.

Töitä

Joulu lähestyy, ja tuttavat ja onneksi myös tuntemattomat ympärillä tarvitsevat kaikenlaista graafista suunnittelua, taittohommia, ja tietysti pääasiaa eli kuvaustöitä. Tässä yksi mukava työ..
Ornamon joulumyyjäisissä mm. näitä myynnissä. Taiteilijana Irma Weckman, keraamikko.